Tarkoitus on tukea erilaisten kotiviljelijöiden rohkaistumista erilaisten perinnekasvien istuttamiseen ja ko tuotosten nauttimisesta suoraan omassakin ruokapöydässä vuosittain. Toki en pahakseni jos minultakin tilataan piha- ja puutarhatöitä ;)
Talonmiespalvelu@gmail.com
044-3380291 whatsuppuhelin
-------
PS ;) Hoidamme erilaisia piha- ja puutarhatöitä mm puidenkaatoja erilaisissa pihaympäristöissä ympäri vuoden
Palvelualueeni ensisijassa Tampere Pirkanmaa. Toki muuallekin tullaan mutta siirtymäkorvaus kasvaa matkan kasvaessa. Ohessa aiheesta videoesittely maa-artisokan istuttamisesta ymv pihapalveluistani ennen istuttamista:
-----------------------------------
----------------------
Maa-artisokan viljely Suomessa vinkkejä kotipuutarhureillekin yleisemmin. Omat kokemukseni yhtenevät vuodesta 2003 saakka
Maa-artisokkaa voidaan viljellä yksivuotisena tai monivuotisena. Monivuotisessa viljelyssä osa mukuloista jätetään syksyllä maahan, josta ne keväällä
lähtevät uuteen kasvuun. (Voipio 2001, 191-192.) Ammattiviljelmillä maaartisokkaa viljellään aina yksivuotisena, koska siten saadaan sadoksi suurempia mukuloita (Alanko 1999, 80). Sen versot sietävät hyvin kylmää, jopa -5
celsiusasteen lämpötiloja ja mukulat säilyvät maassa elossa kovinakin pakkastalvina (Voipio 2001, 192). Tämä mahdollistaa sen, että mukulat tai osa niistä
voidaan jättää maahan talven yli ja korjata vasta varhain keväällä, jolloin varastotilan tarve on pienempi.
Maa-artisokkaa voidaan viljellä millä tahansa maalajilla. Kasvupaikan tulisi
olla lämmin ja valoisa, jotta kasvi ehtii muodostaa hyvän sadon. Maa saisi lisäksi olla kivetön ja hyvin ojitettu. Harjuviljely lisää satoa ja helpottaa sadonkorjuuta. Sopiva pH maa-artisokan viljelyyn on 6-7,5. (Voipio 2001, 192.)
Siemenmukulan koon ja muodon vaikutukset maa-artisokan (Helianhus tuberosus L.)
satoon
7
Hiekkapitoisessa, multavassa maassa kehittyy helposti pitkulaisia juurimukuloita. Tiivimmässä, savisemmassa maassa mukulat eivät pääse kasvamaan yhtä vapaasti ja ne kasvavat usein pyöreämmiksi. Tiivis maa myös tukee paremmin kasvia, joka jopa kolmemetriseksi kasvaessaan saattaa olla altis kaatumiselle. (Juvakka 1998, 10)
Maa-artisokka kilpailee hyvin rikkaruohoja vastaan nopeakasvuisen ja runsaan versostonsa ansiosta. Keväällä ja alkukesästä kasvien ollessa vielä pieniä, rikkakasvien torjunta esim. haraamalla on tarpeen. (Voipio 2001, 192.)
Haraaminen on kuitenkin tehtävä varovasti, jotta juuret eivät vaurioidu, sillä
se voi vaikuttaa sadon määrään negatiivisesti (Klug-Andersen 1991, 145-152)
Maa-artisokka on tehokas ravinteiden käyttäjä (Kays & Nottingham 2008,
390). Lannoitus on suunniteltava aina tapauskohtaisesti maaperän ravinnetason ja maan muiden ominaisuuksien mukaan sekä kasvukaudenaikaisen tarkkailun avulla. Liika typpilannoitus saa versoston kasvamaan rehevästi mukulanmuodostuksen kustannuksella. Lannoitus on hyvä antaa jaettuna, kasvun
mukaan. (Voipio 2001, 192; Juvakka 1998, 12). Rinnekarin mukaan korkean
kasvuston lannoitus kesken kasvukauden on kuitenkin käytännössä vaikeaa
(henkilökohtainen tiedonanto 28.4.2010). Maa-artisokan lannoitusmäärät voivat olla esimerkiksi 60-120 kg/ha typpeä (N), 14-100 kg/ha fosforia (P) ja 52-
100 kg/ha kaliumia (K) (Kays & Nottingham 2008, 391-392).
Maalaji vaikuttaa myös maa-artisokan kykyyn käyttää ravinteita hyväkseen.
Korealaisen tutkimuksen mukaan (Lim et al. 1983) runsaasti, noin 25 % orgaanista ainesta sisältävällä maalla maa-artisokka antoi parhaan sadon. Mukulat olivat kooltaan vähintään kaksinkertaisia verrattuna niihin, jotka kasvatettiin vain vähän, alle 1,5 %, orgaanista ainetta sisältävällä maalla. Vaikka lannoitustasot olivat samat kaikilla tutkimuksessa mukana olleilla mailla, ravinteiden määrä humuspitoisessa maassa oli huomattavasti korkeampi. (Kays &
Nottingham 2008, 390.)
Maa-artisokka kestää hyvin kuivuutta (Kays & Nottingham 2008, 392), mutta
se hyötyy kastelusta (kuva 5). Versosto, mukulasato ja mukulasadon kuivaainepitoisuus kasvaa, jos maa pidetään kosteana. (Losavio 1997, 205.) Kiinalaisen tutkimuksen mukaan merivesi sopii maa-artisokan kasteluun. Parhaisiin
tuloksiin päästiin kun meriveden osuus kasteluvedessä oli 25 % tai 50 %.
(Zhao et al. 2007.) Tyynen valtameren suolapitoisuus on huomattavasti korkeampi (n. 3,5%) kuin itämeren (n.0,8-0,9).
Siemenmukulan koon ja muodon vaikutukset maa-artisokan (Helianhus tuberosus L.)
satoon
8
Kuva 5 Maa-artisokkalohko 3.6.2008 Rinnekarin tilalla. Taimien kasvuunlähtö nopeutuu
ja varmentuu jos lohkoa sadetetaan kuivana aikana.
Maa-artisokkaa voidaan lisätä mukuloista tai mikrolisäyksen avulla. Useinmiten lisäys tapahtuu mukuloita tai niiden paloja käyttämällä. Yksi kasvi voi
tuottaa jopa 50 mukulaa joita voi vielä pilkkoa osiksi. (Kays & Nottingham
2008, 153-154;251.) Yksivuotisessa viljelyssä mukulat istutetaan myöhään
syksyllä tai varhain keväällä 10-15 cm syvyyteen, esimerkiksi harjuihin (Voipio 2001, 192). Voipion (2001, 192) mukaan siemenmukulana tulisi käyttää
halkaisijaltaan 35-40 mm mukuloita. Kaysin ja Nottinghamin teoksessa
(2008, 251) kokosuositus on n. 40g.
Taimitiheys vaikuttaa tanskalaistutkimuksen mukaan sadon määrään ja laatuun. Kun taimitiheyttä nostettiin kahdesta kahdeksaan taimeen neliömetrillä,
kokonaissadon paino kasvoi noin 50%. Sekä ensiluokkainen sato että mukuloiden kokonaiskappalemäärä lähes kaksinkertaistui. Lisäksi ensiluokkaisen
sadon määrä suhteessa kokonaissatoon kasvoi hieman. Mukulan keskipaino
kuitenkin laski 20%, mutta ensimmäisessä luokassa vain 10%. Osalla lajikkeista taimitiheyden vaikutus näkyi voimakkaammin; esimerkiksi lajikkeella
’Nora’ keskimääräinen mukulan paino aleni huomattavasti, kun taas lajikkeilla ’Karina’ ja ’Reka’ muutos oli vähäinen. (Klug-Andersen 1992, 145-152.)
Vestbergin (1989) mukaan Keski-Suomen tutkimusasemalla tehdyssä kokeessa päädyttiin siihen, että kuusi tainta neliölle antaa parhaan sadon siemenmukulan ollessa kokoluokkaa 30-70 g (Voipio 2001, 192).
Siemenmukulan koon ja muodon vaikutukset maa-artisokan (Helianhus tuberosus L.)
satoon
9
2.5 Sato, sadonkorjuu ja varastointi
Hehtaarisato vaihtelee 10-60 t/ha välillä lajikkeen, viljelytoimien ja maantieteellisen sijainnin mukaan (Voipio 2001, 192; Klug-Andersen 1993, 145-152;
Kays & Nottingham 2008, 325).
Maa-artisokkasato kerätään myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä (Voipio
2001, 192) tai molempina, jolloin varastointitarve vähenee, kun kaikkea ei
tarvitse nostaa kerralla. Harjuista sato on Voipion (2001, 192) mukaan helpointa nostaa perunnanostokoneella, kun varsisto on hävitetty. Koneellisessa
nostossa ongelmaksi voi tulla mukuloiden irrottaminen maavarsista. Se, miten
tiukasti mukulat ovat maavarsissa kiinni riippuu sekä lajikkeesta (KlugAndersen 1992, 147) että korjuuajankohdasta. Kun versot ovat ehtineet kuivua kunnolla, mukulat on helpompi irrottaa (Rinnekari 2008, suullinen tiedonanto). Konenostossa mukuloiden kuori saattaa vioittua, mikä lisää niiden
haihtumishävikkiä. Sadonkorjuu tulee tehdä tarkasti, niin että mukuloita jäisi
maahan mahdollisimman vähän, sillä maa-artisokasta itsestäänkin voi tulla
hankala rikkakasvi (Voipio 2001, 192-193.)
Tanskalaistutkimuksessa selvitettiin sadonkorjuun ajankohdan vaikutusta satoon. Tulosten perusteella maa-artisokkasato kannattaa korjata myöhään, sillä
mukuloiden kehitys jatkuu pitkään. Sekä kokonaissato että ensiluokkainen sato suurenivat, kun sato korjattiin myöhemmin. Satoa nostettiin kokeessa viikon välein elokuun puolivälistä talven tuloon asti. Sadontuotto lisääntyi kaikilla lajikkeilla 0,5-1,2 t/ha joka viikko. (Klug-Andersen 1993, 145-151.)
Maa-artisokan mukulan kuori on ohut ja suojaa huonosti haihdunnalta. Siksi
mukuloita tulee säilyttää varastossa, jonka suhteellinen kosteus on korkea (yli
95%) ja lämpötila n. 0 celsiusastetta. Mukulat alkavat jäätyä alle -2,2 ˚C lämpötilassa, mutta alle 5 ˚C lämpötilassa vioitukset jäävät vielä vähäisiksi. Mukuloiden kylmänkestävyys riippuu mm. lajikkeesta ja viljelytoimista. Oikein
varastoituna mukulat säilyvät varastossa neljä viisi kuukautta, joidenkin lähteiden mukaan jopa vuoden. Huoneenlämmössa mukulat nahistuvat muutamassa päivässä. (Voipio 2001, 193; Kays&Nottingham, 325.)
Puolalaisessa varastokestävyyskokeessa havaittiin, että mukulat säilyivät parhaiten, jos ne oli varastossa peitetty 10 cm paksulla kerroksella kosteaa turvetta tai hiekkaa. Vielä neljän kuukauden varastoinnin jälkeen turpeeseen tai
hiekkaan varastoidut mukulat olivat kiinteitä ja rapeita. Kymmenen kilon
verkkopusseissa säilytetyt mukulat olivat samassa ajassa menettäneet selvästi
enemmän nestettä. (Danilčenko et al. 2008, 24.) Juvakan (1998, 19) mukaan
turve on parempi vaihtoehto kuin hiekka, sillä se pysyy paremmin kosteana,
jolloin kastelusta ei tarvitse huolehtia.
------------------
--------------------------
Teemme samoin kiinteistöjän huoltoa mm kattorännien tyhjäyksiä
--------------
-------------------------
